Hoito-ohjeet
Leopardigekko (Eublepharis macularius) on heimoon Eublepharidae kuuluva liskolaji, jota esiintyy Pakistanissa, eteläisessä Afganistanissa, Intian pohjoisosissa sekä osissa Irania. Leopardigekolla on silmäluomelliset silmät ja iho, jota peittää pienet näppylän tapaiset nystyt. Tämä lisko ei ole limainen, kuten usein matelijoista kuvitellaan, vaan iho on samettisen pehmeä. Leopardigekolla on suhteellisen iso pää ja se kerää energiaa häntäänsä, hyvinsyöneen leopardigekon tunnistaakin paksusta hännästä. Eri leopardigekkolajien väritys vaihtelee runsaasti, mutta usein niillä on mustia pilkkuja ja vaalea vatsa. Normaali kokoiset Leoskit kasvavat n. 20-25cm pituiseksi, painavat aikuisena 50-100g.
Leopardigekko on hämäräaktiivinen laji, eikä tarvitse terraarioonsa lämpölamppua. Valaistus vois siis olla tavallinen akvaarion loisteputkivalo tai vastaavat ledilamput. Valaistuksen tarkoituksena tälle lajille on luoda vuorokausirytmi. UV-lamppua ei kannata missään nimessä käyttää, sillä se voi hankaloittaa muun muassa albinon nahan luontia. Terraarion lämmityksestä tulee huolehtia lämpömaton avulla, joka lämmittää noin 1/3 terraarion koosta. Terraariossa tulee siis olla viileämpi ja lämpimämpi pääty. Alhaalta tulevalla lämmöllä on suuri merkitys Leoskin ruuansulatuksen toimivuudelle.
Helppohoitoisuudestaan huolimatta Leopardigekon hoidossa on muutamia tärkeitä asioita, jotka on hyvä muistaa. Kun perusasiat on kunnossa, tämä liskolaji on huoleton ja mukava lemmikki, jonka touhuja on hauska seurata.
Jos kuljetat gekkoa
Kuljettaessa uutta gekkoa kotiin, täytyy ottaa huomioon ulkolämpötila ja turvallinen matkustuspaikka. Gekko kulkee turvallisimmin kannellisessa rasiassa, jonne gekko mahtuu hyvin. Pohjalle laitetaan hieman kostutettua talouspaperia. Kannessa täytyy olla ilmareikiä, jotta gekko saa riittävästi happea matkan ajan. Jos gekkoa kuljetetaan kylmällä kelillä, kannattaa rasia sijoittaa kylmälaukkuun tai vastaavaan ja laittaa viereen lämpöä ylläpitämään yksi tai useampi pullo, jotka on täytetty lämpimällä (ei kuumalla!) vedellä. Talvisin kuljetusta ulkoilmassa tulee välttää, ellei gekko sitten matkusta suurinta osaa matkassa esimerkiksi lämmitetyssä autossa. Kesäisin täytyy pitää huolta, ettei lämpötila pääse nousemaan yli 40 asteen. Viilennys onnistuu tarvittaessa viileähköllä vedellä täytetyillä pulloilla, jotka sijoitetaan gekon kuljetusrasian kanssa kylmälaukkuun.
Varsinkin poikaset ovat herkkiä matkustuksesta aiheutuvalle stressille ja lämpötilanvaihteluille. Tämä voi aiheuttaa apeutta ja hetkellistä syömättömyyttä.
Gekko uudessa kodissaan
Kun gekko saapuu uuteen kotiinsa, täytyy sille olla valmiina sen tuleva elinympäristö. Poikasen kohdalla asumus ei välttämättä tarvitse olla vielä sen aikuisena käyttämä terraario, vaan tähän käy vaikkapa suurehko muovilaatikko. Tärkeimpiä asioita kuitenkin ovat uuden asumuksen oikea lämpotila, pohjamateriaali ja valaistus. Poikanen kannattaa laittaa uuteen kotiinsa aluksi kuljetusrasiassaan ja antaa sille aikaa tulla esiin ihan itsekseen. Muuttostressi voi aiheuttaa jopa 1-4 viikon syömättömyyttä. Pidempään jatkuneen paaston taustalla voi olla jotain muuta jopa sairauteen liittyvää.
Kun pikkugekko asustaa aluksi hieman pienemmässä terraariossa tai "muovilootassa" on sen touhuja helpompi seurata. Myös käsittelyn aloittaminen ja "kesytys" on näin helpompi toteuttaa. Käsittelyn aloittaminen kannattaa ajoittaa aikaan kun pikkugekko on jo tehnyt olonsa mukavaksi ja ruoka maistuu.
Leopardigekon pohjamateriaali
Surullisen paljon kuulee ja näkee ohjeistuksia, joissa sanotaan leoskin tarvitsevan kaivettavan pohjamateriaalin. Tällä tarkoitetaan hiekkaa tai haketta. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää ymmärtää, mikä riski irtonaisessa suuhun sopivassa pohjamateriaalissa on. Leopardigekko saalistaa terraariossaan ja on kalkkia tarvitseva laji, joten ei ole mitenkään tavatonta, että hiekka ja irtonainen pohjamateriaali kulkeutuu liskon mahaan. Syömättömyyden ja apaattisuuden taustalla väärissä olosuhteissa asuvalla leoskilla on usein suolitukos, joka on liskolle hengenvaarallinen ja vaatii miltein aina leikkaushoitoa. Tämän riskin voit välttää täysin valitsemalla leoskille sille parhaiten sopivan pohjamateriaalin: talouspaperi (poikaset), laatat tai muovimatto. Leogekko pääsee toteuttamaan kaivamistaan terraariossa olevassa wetboxissaan, jonka pohjamateriaaliksi suosittelen lämpimäasti kosteaa turvetta.
Terraariosta
Aikuinen Leopardigekko tarvitsee vähintään 40x80cm kokoisen terraarion. Tärkein asia on terraarion lämpötila, joka säädellään alhaalta tulevan (lämpömatto) lämmön avulla. Suosituksena on, että lämpömatto sijoitetaan terraarion toiseen päähän, jolloin terraariossa vallitsee lämpötilaero. Matto saa kuitenkin peittää vain noin 1/3 terraarion pohjapinta-alasta ja sen päädyn lämpötilan suositellaan olevan 35-40°C. Muualla terraariossa vallitsee huonelämpötila.
Kun pohjamateriaalina on tasainen laatta, on leoskille hyvä järjestää kiipeily mahdollisuuksia. Esimerkiksi eläinkaupoissa myytävät korkkikannot ovat ainakin omien liskojeni mieleen. Tämä kynnellinen laji ei kiipeä lasia pitkin, mutta kaikki kasvillisuus ja rungot houkuttelevat liskoja vaikka millaisiin agropatiatemppuihin.
Liskoilla tulee olla myös riittävästi piiloja, mielellään ainakin yksi terraarion viileämmässä päässä ja toinen lämmitelypaikan läheisyydessä. Myös laattamaiset vuolukivet ovat liskojen mieleen aterioinnin jälkeen.
Liskolla on oltava aina tarjolla raikasta vettä ja kalkkia.
Terraariossa on oltava myöskin gekolle sopiva wetbox. Tämän tarkoitus on olla liskon apu nahanluontiin. Wetboxin voit rakentaa vaikkapa jäätelörasiaan tai poikaselle pakasterasiaan. Itselläni on ollut pikkuliskoilla käytössä wetboxin sisällä kostutettu talouspaperi, mutta aika äkkiä siirryin kosteaan turpeeseen, koska liskot tykkäävät kaivaa boxissaan.
Helppohoitoisuudestaan huolimatta Leopardigekon hoidossa on muutamia tärkeitä asioita, jotka on hyvä muistaa. Kun perusasiat on kunnossa, tämä liskolaji on huoleton ja mukava lemmikki, jonka touhuja on hauska seurata.
Näistä tunnistat terveen gekon:
-Kirkkaat silmät ja valpas olemus jotain tapahtuessa
-Hännän keskikohta on selvästi tyveä paksumpi
-Siisti iho, päähän, varpaisiin jne. ei ole jäänyt nahanriekaleita, iho on haavaton
Älä osta gekkoa, jonka:
-peräaukon läheisyys on likainen tai punoittaa selvästi
-silmät rähmivät tai ovat epätavallisesti kiinni
-liikkuminen on vaivalloista ja raajat vääntyneet outoon asentoon
-häntä on ohut (nuoret poikaset on poikkeus)
-olemus on apaattinen
Jos kuljetat gekkoa
Kuljettaessa uutta gekkoa kotiin, täytyy ottaa huomioon ulkolämpötila ja turvallinen matkustuspaikka. Gekko kulkee turvallisimmin kannellisessa rasiassa, jonne gekko mahtuu hyvin. Pohjalle laitetaan hieman kostutettua talouspaperia. Kannessa täytyy olla ilmareikiä, jotta gekko saa riittävästi happea matkan ajan. Jos gekkoa kuljetetaan kylmällä kelillä, kannattaa rasia sijoittaa kylmälaukkuun tai vastaavaan ja laittaa viereen lämpöä ylläpitämään yksi tai useampi pullo, jotka on täytetty lämpimällä (ei kuumalla!) vedellä. Talvisin kuljetusta ulkoilmassa tulee välttää, ellei gekko sitten matkusta suurinta osaa matkassa esimerkiksi lämmitetyssä autossa. Kesäisin täytyy pitää huolta, ettei lämpötila pääse nousemaan yli 40 asteen. Viilennys onnistuu tarvittaessa viileähköllä vedellä täytetyillä pulloilla, jotka sijoitetaan gekon kuljetusrasian kanssa kylmälaukkuun.
Varsinkin poikaset ovat herkkiä matkustuksesta aiheutuvalle stressille ja lämpötilanvaihteluille. Tämä voi aiheuttaa apeutta ja hetkellistä syömättömyyttä.
Pieni liskoeläin saapunut juuri uuteen kotiinsa kesällä 2016
Gekko uudessa kodissaan
Kun gekko saapuu uuteen kotiinsa, täytyy sille olla valmiina sen tuleva elinympäristö. Poikasen kohdalla asumus ei välttämättä tarvitse olla vielä sen aikuisena käyttämä terraario, vaan tähän käy vaikkapa suurehko muovilaatikko. Tärkeimpiä asioita kuitenkin ovat uuden asumuksen oikea lämpotila, pohjamateriaali ja valaistus. Poikanen kannattaa laittaa uuteen kotiinsa aluksi kuljetusrasiassaan ja antaa sille aikaa tulla esiin ihan itsekseen. Muuttostressi voi aiheuttaa jopa 1-4 viikon syömättömyyttä. Pidempään jatkuneen paaston taustalla voi olla jotain muuta jopa sairauteen liittyvää.
Kun pikkugekko asustaa aluksi hieman pienemmässä terraariossa tai "muovilootassa" on sen touhuja helpompi seurata. Myös käsittelyn aloittaminen ja "kesytys" on näin helpompi toteuttaa. Käsittelyn aloittaminen kannattaa ajoittaa aikaan kun pikkugekko on jo tehnyt olonsa mukavaksi ja ruoka maistuu.
Joule oli rohkea uudessa kodissaan heti ensimmäisistä päivistä alkaen
Surullisen paljon kuulee ja näkee ohjeistuksia, joissa sanotaan leoskin tarvitsevan kaivettavan pohjamateriaalin. Tällä tarkoitetaan hiekkaa tai haketta. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää ymmärtää, mikä riski irtonaisessa suuhun sopivassa pohjamateriaalissa on. Leopardigekko saalistaa terraariossaan ja on kalkkia tarvitseva laji, joten ei ole mitenkään tavatonta, että hiekka ja irtonainen pohjamateriaali kulkeutuu liskon mahaan. Syömättömyyden ja apaattisuuden taustalla väärissä olosuhteissa asuvalla leoskilla on usein suolitukos, joka on liskolle hengenvaarallinen ja vaatii miltein aina leikkaushoitoa. Tämän riskin voit välttää täysin valitsemalla leoskille sille parhaiten sopivan pohjamateriaalin: talouspaperi (poikaset), laatat tai muovimatto. Leogekko pääsee toteuttamaan kaivamistaan terraariossa olevassa wetboxissaan, jonka pohjamateriaaliksi suosittelen lämpimäasti kosteaa turvetta.
Terraariosta
Aikuinen Leopardigekko tarvitsee vähintään 40x80cm kokoisen terraarion. Tärkein asia on terraarion lämpötila, joka säädellään alhaalta tulevan (lämpömatto) lämmön avulla. Suosituksena on, että lämpömatto sijoitetaan terraarion toiseen päähän, jolloin terraariossa vallitsee lämpötilaero. Matto saa kuitenkin peittää vain noin 1/3 terraarion pohjapinta-alasta ja sen päädyn lämpötilan suositellaan olevan 35-40°C. Muualla terraariossa vallitsee huonelämpötila.
Kun pohjamateriaalina on tasainen laatta, on leoskille hyvä järjestää kiipeily mahdollisuuksia. Esimerkiksi eläinkaupoissa myytävät korkkikannot ovat ainakin omien liskojeni mieleen. Tämä kynnellinen laji ei kiipeä lasia pitkin, mutta kaikki kasvillisuus ja rungot houkuttelevat liskoja vaikka millaisiin agropatiatemppuihin.
Liskoilla tulee olla myös riittävästi piiloja, mielellään ainakin yksi terraarion viileämmässä päässä ja toinen lämmitelypaikan läheisyydessä. Myös laattamaiset vuolukivet ovat liskojen mieleen aterioinnin jälkeen.
Liskolla on oltava aina tarjolla raikasta vettä ja kalkkia.
Terraariossa on oltava myöskin gekolle sopiva wetbox. Tämän tarkoitus on olla liskon apu nahanluontiin. Wetboxin voit rakentaa vaikkapa jäätelörasiaan tai poikaselle pakasterasiaan. Itselläni on ollut pikkuliskoilla käytössä wetboxin sisällä kostutettu talouspaperi, mutta aika äkkiä siirryin kosteaan turpeeseen, koska liskot tykkäävät kaivaa boxissaan.
Joulen ensimmäinen wetboxi heti muutettuaan. Matkustusrasiaan rakennettuna ja kostealla talouspaperilla varustettuna.
Tässä aikuisten terraarion wetboxi, joka on rakennettu Aino-jäätelörasiasta ja päällystetty luonnon kivillä. Suuaukko on rakennettu rasian kanteen ja sisällä on kosteaa turvetta.
Myös ulkoa voi kerätä erilaisia hyönteisiä liskoille ruuaksi, kuten perhosia, heinäsirkkoja, kärpäsiä, hämähäkkejä ja toukkia. Ulkoa kerätessä kannattaa muistaa, ettei kerää ruokaa likaisista paikoista, kuten vilkkaasti liikennöityjen teiden varsilta tms.
Ruokinta
Aikuinen leoski syö noin 2-3krt/vk (joskus jopa harvemmin) ja poikaset 5-6krt/vk. Leopardigekko on hyönteissyöjä ja niiden pääasiallista ravintoa ovat jauhomadot, torakat ja sirkat. Ravinnon voi tarjoilla liskolle pinseteistä, kupista tai terraarion pohjalta, josta lisko itse voi saalistaa. Ruokaeläin on sopivan kokoinen, kun se on yhtäpitkä kuin mitä gekon pää on leveä (madot ja toukat toki voivat olla pidempiä, koska eivät ole kovin paksuja).
Hyönteiset on hyvä pölyttää kalkissa ja noin kerran viikossa kalsium-vitamiinivalmisteessa (Nutrobal, Nekton Rep). Näin takaat liskollesi riittävän määrän kalkkia ja vitamiineja. Varsinkin kasvavalle poikaselle tarvittavat määrät ovat tärkeitä.
Aikuinen leoski syö noin 2-3krt/vk (joskus jopa harvemmin) ja poikaset 5-6krt/vk. Leopardigekko on hyönteissyöjä ja niiden pääasiallista ravintoa ovat jauhomadot, torakat ja sirkat. Ravinnon voi tarjoilla liskolle pinseteistä, kupista tai terraarion pohjalta, josta lisko itse voi saalistaa. Ruokaeläin on sopivan kokoinen, kun se on yhtäpitkä kuin mitä gekon pää on leveä (madot ja toukat toki voivat olla pidempiä, koska eivät ole kovin paksuja).
Hyönteiset on hyvä pölyttää kalkissa ja noin kerran viikossa kalsium-vitamiinivalmisteessa (Nutrobal, Nekton Rep). Näin takaat liskollesi riittävän määrän kalkkia ja vitamiineja. Varsinkin kasvavalle poikaselle tarvittavat määrät ovat tärkeitä.
Myös ulkoa voi kerätä erilaisia hyönteisiä liskoille ruuaksi, kuten perhosia, heinäsirkkoja, kärpäsiä, hämähäkkejä ja toukkia. Ulkoa kerätessä kannattaa muistaa, ettei kerää ruokaa likaisista paikoista, kuten vilkkaasti liikennöityjen teiden varsilta tms.
Hyväkuntoinen gekko on pullea, sen
häntä on paksu ja sillä on lihaksikkaat jalat. Joskus leoskit paastoavat
pitkiäkin aikoja talvella lämpötilan alentuessa sekä keväällä lisääntymiskauden lähestyessä,
mutta siitä ei kannata huolestua, koska tämä on täysin normaalia liskolle.
Kommentit
Lähetä kommentti